|
Post by jade on Apr 1, 2014 14:36:51 GMT 2
Tehtävä 1 - Jade & Ella
Kävelen Ellan tarhalle iloisesti vihellellen. Ilma on inhottava, sillä sataa vettä ja on kuraista. Kun saavun tarhalle, huomaan että tarha on täynnä kuraa. Kunpa Ella tulisi ilman hakemista portille, mietin. Kutsun Ellaa, ja onnekseni se ravaa portille innokkaasti. Joudun kuitenkin menemään tarhaan pukemaan Ellalle riimun. Vaikutan varmaan hienohelmalta, mutta ratsastuskenkäni on juuri tällä hetkellä puhtaat. Alitan aidat ja kävelen varovasti pari askelta Ellan luokse. Puen Ellalle riimun, se antaa laittaa sen yllättävän hyvin. Avaan portin ja katson ettei muut hevoset tule mukana.
Sidon Ellan vetosolmulla käytävälle ja käyn hakemassa harjat. Kun palaan Ellan luokse jätän harjapakin maahan. Ennen harjausta minun täytyy tietenkin riisua ponitammalta sadeloimi pois. Avasin loimen remmit ja otin loimen pois. Jätin loimen lattialle viikattuna ja otin harjapakista pölyharjan. Loimen alla ei ollut paljon kuraa, mutta harjasin sen kuitenkin huolellisesti. Jalat olivat jo enemmän kurassa, mutta nekin oli helppo harjata. Selvitän kammalla Ellan takkuisen harjan. Vielä pään harjaus ja kavioiden putsaus. Otan pääharjan, jolla alan harjata Ellan päätä. Aluksi se sujuu hyvin, mutta Ella nostaa yht'äkkiä pään ylös, huiskii hännällään ja luimistaa. Pohdin hetken, miksi Ella noin teki. Sitten tajuan että olin harjannut vahingossa pääharjalla ihan Ellan silmän vierestä melkein silmäkulmasta, ja siksi Ella hermostui. Rapsuttelen hetken hoitsuani. Sitten minun täytyy putsata vielä Ellan kaviot. Otan kaviokoukun ja nostan ensimmäisen jalan. Loputkin jalat sujuvat tosi hyvin joten kehun tammaa. Seuraavaksi vien harjapakin paikoilleen ja puen Ellalle sadeloimen. Tarhaan vienti sujuu hyvin eikä Ella temppuile.
Ellan kokoinen pikkuponi on varmasti mahaansa myöten umpikurassa tällaisilla tarhailun jälkeen. Hyvä, että harjasit myös puhtaammat kohdat huolellisesti loimen alta! Hevosen päätä harjattaessa pitää olla huolellinen ja varovainen, mutta ei kuitenkaan liian hento-otteinen. Jotkut hevoset eivät pidä ollenkaan siitä, että niiden päähän kosketaan: tämän vuoksi on viisainta jättää pää kokonaan harjaamatta, jos siinä ei ole huomattavaa likaa. Tehtävä suoritettu hyväksytysti, voit halutessasi siirtyä suorittamaan seuraavaa! -Sanna
|
|
|
Post by jade on Apr 2, 2014 19:39:30 GMT 2
Kirjoita mahdollisimman tiivis (kuitenkin väh. 8 virkettä) kirjoitus, jossa pohdit tunnin kulkua omalta ja hevosesi osalta. Pohdi kirjoituksessa, mitä parannettavaa suorituksissasi oli, ja mihin aiot kiinnittää huomiota seuraavalla kerralla. Oivalsitko tunnin aikana jotakin uutta, tai huomasitko tekeväsi suoritukseen vaikuttavia virheitä? Kaikkiin kysymyksiin ei ole pakko vastata, ne auttavat osallistujaa pohtimaan tunnin kulkua. Tunnin aikana on tarkoitus tutustua hevoseen erilaisten tehtävien ja harjoitusten kautta: teemme tunnin aikana muun muassa siirtymis- ja temponvaihteluharjoituksia, sekä keskitymme selkeiden ja ymmärrettävien apujen käyttöön. Tutustumme hevoseen eri askellajeissa ja harjoittelemme oikeaoppista istuntaa niissä. 2. Tehtävän suorituspäivä on aurinkoinen ja viileä.
Istun Ellan selässä ja säädän jalustimia sopivan kokoisiksi. Sen jälkeen menen kaviouralle. Aurinko paistaa mutta on melko viileää. Minusta Ellalla ratsastus on hauskaa ja mukavaa, mutta sen selässä keventäminen on vaikeaa. Ellan askeleet on kipitystä enkä pysy mukana tempossa. Pohdin miten saisin kevennyksen oikeaan tahtiin. Sanna neuvoo että pitäisi silti säilyttää rauhallinen tahti eikä pomppia kuten tennispallo selässä. Yritän sitä muttei se onnistu. Alan pomppia kauheasti ja Ella luimistaa korviaan. Poni heittää takajalat ilmaan ja pysähtyy. Sannan mielestä minun kannattaisi treenata kevennystä ennen selkeiden ja ymmärrettävien apujen käyttöön keskittymistä. Silloin teen kaikkeni ja se onnistuu! Siitä tulee hyvälle päälle ja seuraavatkin tehtävät sujuvat hyvin. Siirtymiset ovat Sannan mukaan meiltä kiitettäviä. Myös temponvaihteluharjoituskin sujui ihan hyvin. Kokeilemme laukkaa ja nyt minun täytyy treenata istuntaa nopeassa askellajissa. Jlat heiluivat aluksi, mutta sekin hoitui. Opin tällä tunnilla tosi paljon. On aivan totta, että ennen selkeään ratsastukseen keskittymistä, perustaitojen pitää olla kunnossa. Pyysinkin sinua harjoittelemaan kevennystä ensin käynnissä, minkä jälkeen kokeilimme sitä myös ravissa. Alkutunnista kevensit vielä melkoisen haparoiden, mutta tunnin loppua kohden hoksasit, kuinka homma toimii. Nyt sinun pitää vielä muistaa, että kevennyksessä noustaan ylös aina kun hevosen ulkopuolen etujalka nousee ylös, ratsastajankin tulisi olla kevennyksessä ylhäällä; kun ulko-etujalka taas laskee, istutaan alas satulaan. Hienoa, seuraavalla kerralla voit harjoitella kevennystä jo alkukäyntien aikana! Tämä tehtävä on hyväksytty, voit siirtyä suorittamaan seuraavaa tehtävää. -Sanna
|
|
|
Post by jade on Apr 3, 2014 20:14:42 GMT 2
Jos jätän kesken, saanko merkkejä?
Et valitettavasti. Merkit saa vain kurssin kokonaisesta suorituksesta. -Sanna
|
|
|
Post by Enni on Apr 5, 2014 19:37:47 GMT 2
2. Koulu
Istuin keskellä kenttä kaarrossa ja säädin jalustimiani. Ilma oli hiukan viileä, mutta aurinkoinen. Lähdin pikku hiljaa köpöttelemään Novan kanssa ympäri kaviouraa. Aloittelimme hetken kuluttua tempovaihteluilla. Laitoin Novan kulkemaan reipasta käyntiä. Sanna ohjeisti minua keskittymään Novan askelten myötäämiseen sekä oikeaan istuntaan. Suoristin selkäni, painoin kantapääni alas sekä venytin niskani pitkäksi. Novan askeleeet tuntuivat hyvältä, ja ratsastus kevyeltä sekä helpolta. Siirryimme raviin. Sanna kertoi, että alussa näytin ihan perunasäkiltä Novan selässä, joka selvästi haittasi myös tamman keskittymistä ja suoritusta. Sanna muistutti minulle hevosen askelten myötäämisessä. Hengitin kunnolla, ja terästin istuntani. Sanna kehui kovasti, ja sanoi että nyt näytti jo paljon paremmalta. Siirryimme takaisin käyntiin. Minun oli määrä antaa Novalle mahdollisimman selkeät ja ymmärrättevät avut. Mielestäni tämä sujui hyvin, ja Novakin näytti ymmärtävän erittäin hyvin, mitä siltä vaadin. Nostimme viipymättä laukan käynnistä. Novan laukka oli tuttua ja sujuvaa. Olin ainakin omasta mielestäni laukassa hieman etukenossa, joka näytti häiritsevän Novaa. Laukkaistunnassanu oli muutenkin varmasti parantamisen varaa!
Nova kulki tällä tunnilla hyvin ja omalla moottorillaan. Alkutunnista istuntasi suhteen oli kuitenkin korjattavaa, ja jouduin huomauttamaan siitä monta kertaa ennen kuin hoksasit korjata sitä omatoimisesti. Lopputuntia kohden istuntasi parani, ja myös Nova alkoi kulkea siistimmin. Hienoa, hyväksyttys uoritus! Voit siirtyä seuraavaan tehtävään. -Sanna
|
|
|
Post by Enni on Apr 6, 2014 16:31:12 GMT 2
3. EsteetAstelimme Novan kanssa maneesiin. Siellä odotti 5 esteen rata. Rata sisälsi kaksi pystyesterrä, yhden ristikon, sekä kaksi okseria. Esteet eivät olleet kauhean suuria, ehkä noin 50-70 cm. Lämmittelimme Novan kanssa kunnolla, sillä oli kylmä, ja olimme kastuneet satessa matkalla maneesiin. Lämmittelyjen jälkeen lähdimme hyppäämään esteitä. Otin vauhdit, ja suunnistin kohti ensimmäistä estettä: pientä okseria. Nova liisi esteen yli helposti ja varmasti. Toinen este oli jyrkän mutkan päässä oleva ristikko. Siinä oli ongelmia, ja Nova kielsi. Peruutin hiukan taaksepäin ja koitin uudestaan. Uusi kielto. Mietimme mistä kieltäminen saattaisi johtua. Hankala käännös juuri ennen estettä hankaloitti lähestymistä. Sanna kertoi, että olin menettänyt siinä tasapainoni, jolloin Nova ei ollut voinut hypätä estettä. Mietin miten voisin pitää tasapainoni tiukassa mutkassa. Koitimme muutamaa Sannan ehdottamaa harjoitusta, jotka auttoivat tasapainon pitämisessä. Sitten koitimme uudestaan. Aloitimme radan alussa. Kun lähestyimme kulmaa, muistelin oikeaa esteistuntaa, ja terästin vatsa- sekä selkälihakseni pitämään tasapainon. Mielestäni tällä kertaa esteelle lähestyminen tasapainossa sujui paremmin. Novakin sai keskittyä omaan osuuteeseensa, ja hyppäsi tällä kertaa esteen. Tamman takajalat kolahtivat kuitenkin puomeihin, joka johtui edelleenkin omasta tasapainostani. Jatkoimme kuitenkin seuraavalle pystyesteelle. Hyppäsimme radan loppuun melko onnistuneesti. Tiputimme lopussa yhden puomin viimeiseltä pystyesteeltä. Mielestäni tunti oli sujunut hyvin, sillä olin oppinut paljon, ja esteelle lähestyminen, joka on aina ollut minulle ongelmakohta, helpottui Sannan harjoitusten myötä. Nova toimi tunnin aikana hienosti, mutta huono lähestyminen yhdistettynä tasapainosi horjumiseen estivät onnistuneen hypyn kerta toisensa jälkeen. Teimme harjoituksia, joissa voisit harjoitella tasapainon ylläpitämistä rauhassa ilman esteelle lähestymistä. Neuvoin sinua myös siinä, kuinka valita sopivan pituinen ratsastustie. Kun tie oli sopivan laaja, myös tasapainosi säilyi paremmin ja pysyit ratsailla jäntevänä. Hyväksytty; voit siirtyä seuraavaan tehtävään! -Sanna
|
|
|
Post by Enni on Apr 8, 2014 13:19:22 GMT 2
4. KouluKöpöttelimme Novan kanssa ympäri kenttää. Päivä oli lämmin, ja aurinko helotti taivaalla. Tuuli heilutti Novan harjaa. Keräsin ohjat tuntumalle, ja aloin saman tien ohjata Novaa erilaisille teille. Teimme paljon voltteja, ja vaihdoimme muutaman kerran suuntaa. Nova meinasi kompastella välillä. Sanna uskoi, että se johtui istunnastani. Olin kuulemma erittäin etukenossa. Pysähdyimme hetkeksi. Jatkoimme harjoituksia heti, kun Sanna oli saanut korjattua istuntaani parempaan suuntaan. Mietin koko ajan oikeaa istuntaa, ja Sanna sanoikin, että sain pidettyä sen melko hyvin. Jatkoimme työskentelyä ravissa. Menimme jälleen erilaisia teitä. Istuntani oli kuulemma paljon paremman näköinen ravissa, kuin käynnissä. Siltä se minustakin tuntui. Hiljensimme hetken kuluttua takaisin käyntiin, ja teimme kentän lyhyet sivut pohkeenväistöä. Muistelin jälleen istuntaa, ja yritin korjata sitä aina, kun se huononi. Lopuksi nostimme vielä käynnistä laukan, ja menimme hetken suurella ympyrällä hallittua ja siistiä laukkaa. Olin mielestäni oppinut tunnilla paljon. Yhteistyö Novankin kanssa oli varmasti parantunut! Epätasapainoinen istunta heikentää myös hevosen kykyä ylläpitää tasapainoa. Nojasit huomaamattasi reilusti etukenoon, ja siirtymisissä etukeno kasvoi entisestään. Minusta on hienoa, että kiinnitit istuntaasi tunnin aikana niin paljon huomiota ja keskityit oikeanlaisten suoritusten työstämiseen! Siirtymisissä sinun kannattaa kiinnittää enemmän huomiota siihen, kuinka paljon istuntasi "heittelehtii" tahattomasti. Kurssi on hyväksytysti suoritettu, paljon onnea! Voit halutessasi alkaa suorittamaan vaativamman tason ratsastuskurssi II -peruskurssia. -Sanna
|
|
|
Post by diana on Apr 20, 2014 16:21:44 GMT 2
Mahdollista päästä mukaan Ellulla? Ilman muuta! Lue ohjeet aloitusviestistä ja lähetä ensimmäinen tuntisuoritus kurssirungon ohjeiden mukaan. -Sanna
|
|
|
Post by diana on Apr 20, 2014 20:45:54 GMT 2
Diana & Tähtipihan Eudaimonia Tehtävä 1 - HoitoIlma on sateinen ja kylmä. Kädessäni minulla on Ellun sininen riimunnaru ja kuluneet punaiset päitset. Tarhoilla sataa kaatamalla ja tuntuu että jäädyn. Ellu tulee minua vastaan ja antaa laittaa päitset päähänsä helposti. Talutan Ellun tarhasta talliin, jossa sidon sen kiinni käytävälle. Riisun Ellun vaaleansinisen sadeloimen ja jätän sen maahan, tietysti sellaiseen paikkaan jossa se ei ole tiellä. Haen harjapakin ja ryhdyn harjata Ellua. Ellu alkaa yhtäkkiä huiskimaan häntäänsä ja luimistaa korviaan. Miksi se teki niin? Teinkö jotain väärin? nämä kysymykset tulevat heti päähäni. Mietin hetken, kunnes mieleeni tulee ratkaisu. Ellu ei vissiin tykännyt vatsan alusen harjauksesta. Kokeilen uudestaan ja Ellu tekee samalla tavalla. Silitän Ellun mahaa ja se huiskii hännällään. Ellu on siis herkkä mahastaan. Selvitän Ellun harjan ja hännän huolellisesti. Tamman jalatkin kaipaavat huolellista harjausta. Otan siis jalkaharjan jolla rupean harjata Ellun jalkoja. Kun jalat kiiltävät puhtauttaan putsaan vielä kaviot ja niin Ellu on valmis. Puen sadeloimen Ellulle ja talutan takaisin tarhaan. Voi ei, sattuipa ensimmäisen tehtävän suorituspäiväksi ilkeä ilma. Kaikki näytti sujuvan moitteettomasti ja käsittelit Ellua taitavasti. Päättelit varmasti aivan oikein sen suhteen, että Ellu on herkkä vatsastaan: sieltä kannattaa harjata voimakkaasti painaen vain silloin, kun siihen oikeasti on tarvetta (kevyt painaminen saattaa kutittaa Ellua). Hyväksytty suoritus, tästä saat yhden tarinamerkinnän! -Sanna ElorantaTehtävä 2 - kouluAurinko paistaa täydeltä taivaalta kun hyppään Ellun selkään ja lyhennän jalustimia parin reiän verran. Annan pohkeita ja Ellu lähtee rauhalliseen käyntiin. Huomaan että Ellu ei kulje hyvin. Se ei halua millään tehdä yhteistyötä vaan kääntyy koko ajan vasemmalle. Kysyn Sannalta neuvoa. Sanna kysyy tunnenko molemmat istuinluut. Minun on pakko vastata kieltävästi, sillä tunnen vain vasemman. Sanna kertoo että istun liikaa vasemmalla, eli vinossa satulassa. Koitan saada itseni pysymään suorassa asennossa. Helpommin sanottu kuin tehty. Olen tottunut ratsastamaan sillä tavalla. Onneksi Sanna keksii erilaisia tehtäviä saada istunta hyväksi, ja pian istun ihan suorassa. Teemme siirtymis- ja temponvaihteluharjoituksia. Ne sujuvat todella hyvin nyt kun istun suorassa. Tunnin alussa istuit tosiaan melko paljon vasemmalle nojautuneena: tämä vaikutti Elluun huonolla tavalla. Teit paljon töitä istunnan suhteen, ja saimmekin sitä korjattua oikeampaan suuntaan tunnin aikana. Kiinnittä seuraavalla kerralla enemmän huomiota istuntaasi siirtymisissä, sillä niissä tuppasit nojaamaan liiankin kanssa eteen tai taakse. Hyväksytty suoritus! -Sanna E.Tehtävä 3 - EsteetRatsastamme tänään maneesissa huonon ilman takia. Ellu oli säikkynyt kun olin taluttanut sitä maneesiin. Pidin kuitenkin ohjat tiukalla. Nousen selkään ja annan Ellun mennä pitkin ohjin maneesin uraa pitkin. Sanna on koonnut kentälle kaksi pystyestettä, yhden ristikon sekä kaksi okseria. Ne eivät näytä isoilta, joten voin olla rentona. Alkukäyntien jälkeen otan ohjat tuntumalle ja ryhdyn lämmittelemään Ellua. Kun olen lämmitellyt Ellun, Sanna käskee minun mennä radan laukassa. Muista pidättää! Tämä huutaa. Laitan ohjat kunnolla ja tarkistan istuntani. Sitten annan laukka-avut. Ensimmäinen este, joka oli pystyeste sujui hyvin. Toinenkin hypätty. Seuraavana on ristikko. Sekin sujuu hyvin. Enään kaksi viimeistä estettä. Minua jännittää, sillä haluan tehdä puhtaan radan. Ellu kuitenkin kieltäytyy ja tipun kaulalle. "Sattuiko sinuun?" Sanna kysyy huolissaan kun makaan maassa. "Ei", vaikeroin ja nousen ylös. "Kokeiletko vielä?" Sanna kysyy. "Juu." Nousen Ellun selkään ja annan taas laukka-avut. Taas alkurata menee toivotusti, mutta samalla esteellä Ellu kieltää. Pysyn onnekseni selässä. "En tajua!" Parahdan. Sanna neuvoo olemaan itsevarmempi. Todistan itsekin, että olen ennen viimeisiä esteitä jännittynyt. "Pidä kädet hiljaa, nouse kevyeen istuntaan ja anna Ellun hypätä", Sanna neuvoo. Sanon samat sanat mielessäni kun lähestyn viimeisiä esteitä. Kädet hiljaa ja nouse kevyeen istuntaan, Ellu hoitaa loput, kuiskaan itselleni. Ja hop vain, olen suorittanut radan. Toisinaan ilkeät säät vaikuttavat hevosiin luomalla jännittyneisyyttä. Kaikissa tilanteissa ratsastajan tulee olla itsevarma ja rauhallinen, sillä hevonen vaatii rinnalleen luotettavan johtajan. Jos johtajan rooli on hitusenkaan epäselvä, hevonen ottaa helposti määräävän aseman. Kun sait radalle varmuutta, myös hankalimman esteen hyppääminen onnistui hienosti! Hyväksytty suoritus. -Sanna E.Tehtävä 4 - KouluTänään on viimeinen osuus Helpon tason Ratsastuskurssista. Jännitän ehkä ihan liikaa kun nousen Ellun selkään. Muistelen kuitenkin viime tunnin opetuksia ja rentoudun. Kun ravaamme, Ellu pyrkii koko ajan laukalle tai yrittää mennä kovempaa. Onkohan istunnassani jotain vikaa? mietiskelen. Tunnen kummatkin istuinluut ja kantapäät ovat alhaalla. Mietin vielä. "Voisikohan se johtua siitä että nojaan liikaa eteenpäin?" kysyn Sannalta. Sanna tutkii istuntaani ja nyökkää. Pyrin olemaan tasapainossa. Näin Ellu kulkee rauhallisemmin. Hienoa, että sulle jäi viime tehtävästä mieleen tärkeitä seikkoja! Nojasit tosiaan hiukan liikaa eteenpäin, kuten teit aina siirtymisissäkin. Pyri kiinnittämään suoraan istuntaan enemmän huomiota ja keskity enemmän omaan asentoosi. Kun suoristit istuntasi ja rentouduit satulassa, Ellu kulki paljon rauhallisemmin ja huomasi kaiken olevan hyvin. Näin, ja kurssi olisikin sitten hyväksytty! Hienoa, voit halutessasi siirtyä suorittamaan Ratsastuskurssi II -peruskurssia! -Sanna E.
|
|
|
Post by Mindy on Apr 20, 2014 22:33:44 GMT 2
Tehtävä 1 - Mindy & Rinja Oli kylmä ja sateinen päivä, kun saavuin tallille. Vedin takkia tiukemmin kiinni ja hupun päähäni sekä kiihdytin vauhtiani. Kipaisin hakemaan riimunnarun tallista ja päätin hakea Rinjan suoraa sisälle. Kävelin isolle tarhalle, jossa Rinja söi päiväheiniään Jaden ja Pipsan kanssa. Avasin tarhan portista alimman narun ja menin tarhan puolelle sulkien portin perässäni. Hevoset nostivat päätään heinistä ja jäivät ihmettelemään minua, taisin olla hiukan pelottava näky huppu päässä ja kahisevassa takissa. Rupesin juttelemaan hevosille ja lähdin rauhallisesti hevosia kohti. Kaivoin taskustani porkkanan, josta annoin kaikille pienen palan. Sitten otin Rinjan kiinni ja talutin sen portille. Muut hevoset jatkoivat tyytyväisenä heinän syömistä, joten sain tamman helposti sujautettua portin välistä. Talutin Rinjan talliin ja se kävelikin melko reippaasti. Ehkä sekin halusi pois koko ajan kiihtyvästä sateesta. Vein Rinjan suoraan karsinaansa ja päästin vapaaksi. Laitoin riimunnarun roikkumaan karsinan oven naulaan ja vedin ovea vähän kiinni päin. Avasin tamman sadeloimesta soljet ja otin sen pois päältä. Kävin viemässä loimen kuivumaan samalla ottaen varustehuoneesta mukaani tamman harjapakin. Aloitin harjaamisen kumisualla. Etenin pyörivin liikkein kaulalta takapäätä kohti. Kylläpäs neidistä lähti karvaa! Mahan alta harjatessa Rinja luimisteli hieman närkästyneesti. Ehkä harjasin hieman turhan kovalla harjalla sen herkkää mahanalusihoa, eikä se varmaan tuntunut kovin mukavalta. Täytyypä muistaa valita seuraavalla kerralla harja vähän tarkemmin. Vaihdoin harjan piikkisukaan ja harjasin sillä tamman läpi. Sitten otin pehmeämmän harjan, jolla viimeistelin tamman harjauksen sekä harjasin sen pään ja jalat. Karva rupesi jo kiiltämään mukavasti, joten kaivoin harjapakista harjakamman, jolla harjasin Rinjan harjan ja hännän. Nostin vielä neidon jalat yksitellen putsaten kaviot ja tarkastaen kenkien kiinnityksen. Pakkasin harjat takaisin pakkiin. Rapsuttelin tammaa. Se oli käyttäytynyt erittäin hienosti sitä hoitaessani! Annoin Rinjalle loput porkkanasta. Kuin kiitokseksi tämä kaunis täplikäs painoi päänsä syliini ja sain helliä sitä hetken. Kohta tamma nosti päänsä ylös jatkaen porkkanan jauhamista. Poistuin karsinasta sulkien oven huolellisesti perässäni. Otin harjapakin mukaani ja vein sen takaisin varustehuoneeseen. Hain Rinjan sadeloimen. Palasin karsinalle ja menin loimen kanssa karsinaan. Näytin loimea pikaisesti hevoselle, joka uteliaana tuli tutkimaan. Sitten nostin loimen tamman sään päälle ja suoristelin oikeaan asentoon. Kiinnitin soljet ensin edestä, sitten mahan alta ja lopuksi jalka- ja häntäremmit. Otin riimunnarun karsinan ovesta ja loksautin lukon kiinni riimuun. Avasin karsinan oven kokonaan ja lähdin taluttamaan tammaa kohti tallin ulko-ovea ja tarhaa. Tarhakaverit tulivat portille tervehtimään kaveriaan, joten jouduin hätyyttämään niitä hieman kauemmaksi, että sain Rinjan tarhaan sisälle. Suljin portin ja päästin tamman vapaaksi. Se lähti reippaasti kavereiden luo ja heiniään syömään. Kävin nakkaamassa riimunnarun paikoilleen ja jatkoin matkaani kurakossa tarpoen kotia kohti Rinja onkin kiva valinta kurssihevoseksi rauhallisen luonteensa vuoksi! Toimit tamman kanssa hienosti ja päättäväisesti, jolloin johtajuusasiat selvivät heti "alkukättelyssä". Toiset hevoset eivät pidä ollenkaan siitä että niiden vatsanalustaa harjataan: jos siinä ei ole suurempaa likaa mikä voisi esimerkiksi hiertää satulavyön alla, se kannattaa jättää kokonaan harjaamatta. Hallitset hyvin hevosen käsittelyn ja toimit määrätietoisesti – moitteettomasti hyväksytty suoritus! Voit jatkaa halutessasi seuraavaan tehtävään. -Sanna Eloranta
|
|
|
Post by Aava on Apr 20, 2014 23:55:00 GMT 2
Tehtävä 1: Aava & CatnipRatsastuskurssi ykkösen kurssihevoseni, Catnip, on minulle vielä suhteellisen vieras. Tiedän sen kuitenkin tarhaavan Novan ja Ellun kanssa, asuvan sivutallissa ja olevan ihan asiallinen käsitellä, joten enköhän selviäisi ensimmäisestä tehtävästä eli hevosen hoidosta. Päivä on sateinen ja kylmä – keväästä ei ole tietoakaan. Varmasti juuri surkean kelin takia Catnip tulee tarhassa jo portille vastaan ja kyyhöttää kurjan näköisenä aloillaan sen aikaa, että laitan sille riimun päähän ja kiinnitän narun. Ellua ja Novaa joudun hiukan hätistelemään kauemmaksi, ennen kuin saan kurssihevoseni tarhan portista. Lähden taluttamaan Catnipia tallia kohden. Tammalla on hiukan kiire, mutta kun en itse hermostu vaan kävelen rauhassa ja juttelen hevoselle niitä näitä, ei se ryntäile ohitseni vaan tulee rauhassa vierellä. Saatuani Catnipin karsinaan riisun siltä sadeloimen ja laitan sen kuivumaan hoitotoimenpiteiden ajaksi. Jätän hevosen irti, koska tiedän sen olevan hiukan vetopaniikkiherkkä. Loimitettuna ollut hevonen on kuiva ja jalkoja lukuun ottamatta puhdas, mutta karvaa siitä kyllä lähtee. Otan ensin kumisuan ja pyörittelen sillä Catnipin läpi päätä ja jalkoja lukuun ottamatta. Tamma luimistelee ja nakkelee niskojaan, kun harjaan sen kylkiä. Se on selvästi tyytymätön, joten kokeilen toisenlaista lähestymistapaa. Pyöritän sukaa ensin hiukan kevyemmällä otteella, ja kun se ei auta Catnipin kiukkuisuuteen, lisään sitten hiukan voimaa. Se helpottaa tamman oloa: hevonen rentoutuu ja venyttää kaulaansa. Sitä varmasti pieni hipsuttelu vain kutittaa, ja hiukan tarmokkaammat otteet tuntuvat olevan tamman mieleen. Käyn hevosen seuraavaksi läpi pölyharjalla, joka irrottaa irtokarvat. Jalat käyn läpi hieman kovemmalla harjalla, jotta saan jo kuivuneet kurat rapsuteltua irti. Samalla saan tarkistettua, ettei jaloissa ole haavoja, kolhuja tai hälyttävän paljon nestettä ja että ne ovat kaikki yhtä viileät. Pään harjaan pienellä, pehmeällä pääharjalla varovaisesti. Viime silauksen Catnip saa pehmeällä harjalla. Se apunani käyn sormin läpi myös harjan ja hännän. Catnipin ohuita jouhia en uskalla alkaa piikkisualla riipimään ilman selvitysaineita. Sen jälkeen tamma alkaa olla hiukan levottoman oloinen ja liikehtiä aloillaan, joten lopuksi vain puhdistan tamman kaviot ja katson että kengät ovat kunnolla kiinni. Käyn hakemassa loimen kuivamasta ja puen sen tamman päälle. Talutan vähän vastahakoisen oloisen Catnipin takaisin tarhaan ulkoilemaan, minkä jälkeen palaan talliin puhdistamaan harjat karvoista ja pölystä. Catnip vaikutti oikein mukavalta tuttavuudelta, ja innolla odotan pääseväni sen selkään saakka! Kisu on tosiaan melko luonteikas hevonen, etenkin ratsastettaessa: se kuumuu herkästi, mutta osaavan ja taitavan ratsastajan kanssa sillä pääsee kyllä ihan GP-suorituksiin. Ensimmäinen tehtävä sujui osaltanne hienosti, hallitsit tamman hyvin ja syvennyit havainnoimaan sen käyttäytymistä taitavasti. Uskon että myös ratsastustehtävät sujuvat osaltanne hyvin! Kisun kanssa saa tosiaan toimia ihan rohkeasti käyttämällä voimaa, sillä pieni hipsuttelu kutittaa ja hermostuttaa sitä helposti. Hyväksytty suoritus, voit halutessasi siirtyä seuraavaan tehtävään! -Sanna E.
|
|
|
Post by Kasper on Apr 22, 2014 19:36:13 GMT 2
Tehtävä 2 - Kasper ja Jätkä
Toisen kurssipäivän aamu oli valjennut aurinkoisena, vaikkakin melko viileänä Metsälammen tilusten ylle. Tänään olisi vuorossa koulutunti, joka pidettäisi kentällä sään suosiessa. Säädin Jätkän satulan jalustimia oikean mittaisiksi ja kiristin satulavyön ennen kuin nousin ratsun selkään kuunnellessani Sannan selostusta tunnin sisällöstä.
Heti alkukäyntien aikana pyrin saamaan ratsuni liikkeisiin eteenpäinpyrkimystä pyytämällä siltä reipasta käyntiä uraa pitkin. Jätkä hakeutui hyvin kuolaimelle ja tarjosi pyöreää muotoa automaattisesti ottaessani ohjat kunnolla käteen hetken kävelyn jälkeen. Muutaman pysäytyksen jälkeen annoin Jätkälle kevyesti pohjetta ja se nosti ravin. Ravissa tehtävässä harjoituksessa oli tarkoitus istua kaksi askelta harjoitusravissa pääty-ympyrällä, joiden jälkeen keventää kerran ja istua taas kahdeksi askeleeksi harjoitusraviin. Jätkä ravasi nätisti, ja pystyin keskittymään omaan tekemiseeni paremmin. Välillä vauhti hieman kiihtyi, ja Sanna käski minua suoristamaan selkääni ja nojaamaan enemmän taakse, sillä nojatessani hiemankaan liian eteen alkoi harjoitusravi pomppimaan ja hevosen tasapainopiste heittäytyä etupainoiseksi. Sanna kertoi, että harjoitusravissa kannattaa ennemmin nojata hieman taakse kuin eteen, jolloin istuminenkin olisi helpompaa eikä hepan tarvitsisi "kaatua" tasapainon säilyttääkseen eteenpäin.
Tämän harjoituksen jälkeen jatkoimme ravailua harjoitusravissa uraa pitkin. Sannan kehotuksesta nostin jalustimet kaulalle. Etukumaraan ja kasaan painuminen meinasi välillä vaivata, mutta hyvänä neuvona tuli, että painopiste kannattaa kohdistaa takapuolen päälle istuinluille ja pitää selkä suorana, jolloin ryhti säilyy paremmin. Kerran katseeni valui hevosen niskaan, ja heti ryhtikin valahti huonoksi. Katseellakin on siis suuri merkitys oikean ryhdikkään istunnan saavuttamiseksi!
Välikäyntien jälkeen siirryimme toiseen päätyyn, jossa oli vuorossa laukkatehtävä. Tarkoituksena oli ravata pääty-ympyrällä yksi kierros harjoitusravissa, minkä jälkeen nostaa laukka ja laukata yksi kierros samaan suuntaan. Sitten siirryttiin uralle, otettiin kulmaan pysähdys ja nostettiin laukka pysähdyksestä. Ravikierroksen jälkeen valmistelin laukannostoa istumalla paremmin satulaan ja tekemällä puolipidätteen, minkä jälkeen annoin ratsulle merkiksi laukkapohkeen. Hetken viiveellä ori nosti laukan, ja alkukankeuksien jälkeen laukka alkoi rullata nätisti. Kulmaan Jätkä pysähtyi myös pienellä viiveellä parin raviaskeleen kautta, ja nosti laukan melko hyvin pitkälle sivulle. Sanna painotti minulle apujeni täsmällisyyttä, ja neuvoi, että jokainen merkki ja apu tulisi valmistella vieläkin huolellisemmin. Toisella kerralla tehtävä sujui jo liki moitteettomasti.
Temmonvaihtelut osoittautuivat meille helpoksi nakiksi, sillä Jätkä (..ja minä) ymmärsi heti mistä hommassa oli kysymys! Pyrin pitämään mielessä Sannan neuvomat istuntaniksit, ja lopputunnista sainkin kuulla sisäistäneeni ne (ainakin tämän tunnin ajaksi...) yllättävän nopeasti. Ehkä minun tulisi useamminkin ratsastaa kunnolla valvovan silmän alla ihan vaan perusasioita hinkaten!
Perusasioiden kertaamisesta (tai harjoittelusta ylipäätään) ei ole ikinä haittaa, päinvastoin! Tunti sujui mielestäni hyvin teidän osaltanne: Jätkä kulki alkukankeuksien jälkeen upeasti koko lopputunnin. Alkutunnista ruuna oli laiskanpuoleinen, mutta aktiivisen eteenratsastuksen sekä temponvaihteluiden ansiosta saimme koko olemukseen lisää virtaa. Istuntasi tuppasi etenkin alkutunnista kallistumaan eteenpäin, ja erityisesti siirtymiset olivat hankalia istuntasi suhteen. Muutaman huomautuksen jälkeen hoksasit jutun idean, ja lopputunnista istuntasi pysyi moitteettomana ilman huomautuksia. Upeaa työskentelyä, ehdottomasti hyväksytty suoritus! Voit siirtyä seuraavaan tehtävään. -Sanna
|
|
|
Post by Aava on Apr 25, 2014 19:51:51 GMT 2
Tehtävä 2: Aava & CatnipCatnip osoittautui ensimmäisellä ratsastuskerralla varsin haasteelliseksi, mutta opettavaiseksi ja antoisaksi työkaveriksi! Herkkä tamma otti hieman kierroksia siirtymis- ja temmonvaihteluharjoituksista niin, että pian se ei olisi enää malttanut pysähtyä tai kävellä ollenkaan, vaan eteenpäin olisi pitänyt saada paahtaa sata lasissa. Huomasin, että valitettavan vakiintuneista esteratsastajan maneereistani lievä etunoja sai Catnipin entisestään lisäämään vauhtia. Sen myötä tamma myös jäi etupainoiseksi eikä kantanut itseään oikein. Muistutin itseäni takajalkojen päälle istumisesta ja ryhdistäydyin itse, mikä auttoikin heti. Catnip uskalsi rentoutua paremmin ja toisaalta alkoi toden teolla työskennellä selän läpi. Rennolla, mutta tarkkaavaisella hevosella siirtymiset olivatkin sitten helppoa kauraa. Ravia sai kuitenkin hyvän aikaa työstää, ennen kuin liike sai ilmaa alle ja tamma takajalat töihin. Kun palaset loksahtelivat kohdalleen, irtosi Catnipista aikamoista kouluratsun ravia! Kaiken kaikkiaan tunti sai minut ajattelemaan entistä enemmän hyvää ryhtiä ja oikeaoppista istuntaa. Uskoisin, että nyt kun olen tutustunut hevoseen ja saanut siitä ja sen tavasta reagoida aika hyvän käsityksen, saamme molemmat enemmän irti kahdella jäljellä olevasta kurssikerrastakin. Kisu oli alkutunnista vietävän energinen, eikä tamma meinannut keskittyä pyyntöihisi ollenkaan. Huomaamattasi nojauduit eteenpäin, mikä pahensi tilannetta entisestään. Kun aloit kiinnittää enemmän huomiota istuntaasi, myös Kisu rentoutui ja laski vauhtia. Ratsastuksessa suuret asiat ovat pienistä kiinni! Lopputuntia kohden suorituksenne paranivat, mutta saisit kiinnittää edelleen tarkempaa huomiota istuntaasi erityisesti siirtymisissä. Hienoa työskentelyä kummaltakin! Hyväksytty suoritus. -Sanna E.
|
|
|
Post by Cella on Jul 5, 2014 8:30:47 GMT 2
Saako näitä kursseja edelleen suoritella? : Kyllä, ilman muuta! -Sanna
|
|
|
Post by Cella on Jul 7, 2014 17:07:26 GMT 2
Cella & Sam, ensimmäinen tehtävä
Oli kiva huomata kuinka Sam oli alkanut tunnistaa mua jo yhden viikon jälkeen. Seisoin huhuilemassa tarhan portilla samalla kun sade ropsahteli inhottavasti takkini nostettuun huppuun – kaikki tarhan orit nostivat päätään, mutta vain Sam lähti lönkyttämään joustavin askelin portille. Mutisin hiljaisen tervehdyksen puhisevalle orille, varvistelin pujottamaan riimun sen korvien yli ja maiskautin sen liikkeelle päästäksemme pikaisesti lukitsemattomasta portista ulos. Velli ja Mara olivat nimittäin valuneet lähemmäs, mitä luultavimmin toiveikkaina pääsemään myös sisään tästä rapakelistä.
Sisääntuonti ei tuottanut lainkaan päänvaivaa Samin kanssa, kuten ei yleensäkään. Se käveli vetävin käyntiaskelin takaoikeallani ja odotti herrasmiehenä että pääsin oviaukoista ensimmäisenä sisälle. Orin suuret kaviot kajahtelivat kivikäytävään, kunnes vaimenivat osuessaan karsinan pehmeisiin alusiin.
Pyöräyttelin tottunein sormin märän sadeloimen lukot auki ja liu’utin sen ruunikon korkeasta selästä. Otin riimunkin kokonaan pois, hoitohevostani kun ei tarvinnut sitoa kiinni hoidon ajaksi, ja ripustin kamppeet kuivumaan karsinan oven telineisiin. Samalla nappasin Samin nimellä varustetun harjalaatikon karsinan sisäpuolelle ja ryhdyin hommiin.
Kuivasin aluksi pienellä pyyhkeellä Samin pitkät kintut sekä kaulaa ja päätä, joita loimi ei ollut suojannut. Tavallisesti olin aina tällaisissa tilanteissa kumisuan paras ystävä, mutta orin herkkä iho tykkäisi kyttyrää sillä hieromisesta. Niinpä otin käyttöön pehmeimmän luonnonharjaksisen harjan joka pakista löytyi, ja aloin suihkia peitinkarvaa yläkaulasta lähtien. Suin lavat, selän, lautaset, kyljet ja jalat huolella ja turhia kiirehtimättä – kunnes tuli mahanalusen vuoro. Koitin olla jälleen toimissani varma, napakka ja nopea, mutta Sam sinkosi silti päänsä ylös kuin yliviritetty kirahvi ja huiskaisi äkäisenä hännällään. Se oli selvä varoitus, ja yrittäessäni silti saada homman kerralla loppuun veti ori korvansa luimuun ja pyöräytti takaosaansa niin että mun oli pakko väistää kauemmaksi.
Äsken niin rento ori oli nyt jättänyt heinäverkkonsa, ja pälyili mua varautuneena. Se oli varma että aloittaisin taas sen vatsan inhottavan hivelemisen, joten jätin sen toistaiseksi. Kiersin ruunikon toiselle puolelle ja aloin harjata karvaa myötäillen: pyörittelin lapoja ja lautasia hyvin, ja niin suuri ori alkoi viimein rentoutua. Kun kaikki neljä jalkaa oli harjailtu huolella molemmilta puolelta ja Sam palannut takaisin nyhtämään heiniään, sipaisin harjan pehmeästi ryntäiltä ja etusten välistä vatsan yli kolmella nopealla vedolla. Trakehner oli vetänyt jälleen päänsä ylös, muttei ehtinyt tällä kertaa stressata enempiä. Tyytyväisenä myhäillen kiersin orin takaisin sen harjapakille ja vaihdoin harjaa kädessäni.
Selvittelin Samin silkkiset mustat jouhet takuista ja pihalta tarttuneesta kurasta, sivelin pienellä pääharjalla sen pään tarkasti lävitse, ja aloitin kavioiden putsauksen. Sekään ei tuottanut Sammyn kanssa kummempaa hiuksienrepimistä, ori nosti jalkansa säyseästi kun liu’utin kättäni vuohista alas, ja etujalkoja putsatessani hamuili välillä huvittavasti paidanselkämykseni helmaa.
”Phuh, vielä viiminen”, mutisin lähinnä itselleni ja tartuin orin takajalkaan. Nojasin kevyesti orin reiteen pakottaen sen varaamaan muille jaloilleen ja kavio nousi jälleen nätisti. Koukin pakkautuneet hiekat ja pikkukivet kavion pohjasta ja putsasin herkän säteen koukun pienellä harjalla. Annoin orin laskea jalkansa, kiitin sitä taputuksella takamukselle ja ryhdyin pakkailemaan harjoja kasaan.
Sadeloimi oli ripsotellut käytävälle pienen lammikon, mutta oli viileä ja nihkeä edelleen. Sisäpinta oli onneksi edelleen kuiva ja hyvänä pysynyt, merkki laatuloimesta, niinpä päätin että olisi turha kastella toista loimea saman päivän aikana. Sam ei vaikuttanut mitenkään hillittömän iloiselta nähdessään loimensa ja riimunsa, mutta seisoi aloillaan kun ähistelin loimen korkeaan selkään. Kliksutin lukot kiinni rinnasta, vatsan sekä hännän alta, suoristelin remmit ja loimikankaan ettei jäänyt ikäviä kierteitä, ja sitten poika riimuun ja pihalle. Pihamaalla sade oli hiljennyt enää pieneksi tihkuksi, mutta Samin ilme oli silti hieman lannistunut kun ohjasin sen tarhan portista sisään. Naksautin riimunnarun irti riimustaan ja peruutin lämpimiin sisätiloihin jäämättä katsomaan Samin lompsimista muiden orien seuraan.
Sam varmasti oppii tuntemaan sinut nopeasti kun käyt tallilla niin usein. Tämä auttaa myös luottamussuhteen kehittymisessä, kuten olet varmasti huomannut orin kanssa työskennellessä. Ensimmäisen tehtävän vaatimukset sujuivat teiltä hyvin, eikä Samin inho vatsaa harjatessa tullut yllätyksenä – se on niin pinttynyt osa kyseistä oria, ettei siihen oikeastaan voi vaikuttaa millään tavalla. Jos vatsa vaikuttaa puhtaalta sitä ei ole pakko harjata ollenkaan, mutta erityisesti satulavuyön kohdalta pitää tarkistaa ettei liasta synny hiertymiä. Moitteettomasti suoritettu tehtävä, voit halutessasi siirtyä seuraavaan! -Sanna
|
|
|
Post by Kasper on Jul 8, 2014 8:17:57 GMT 2
Tehtävä 3 – Kasper & Jätkä
Seuraavan kurssipäivän aamu valkeni synkeänä ja sateisena, ja pahasta säästä johtuen Sanna piti meille tunnin maneesissa. Tällä kertaa vuorossa olisi estehyppelyitä, ja satulavyötä kiristäessäni säädin jalustimet valmiiksi hieman tavallista lyhyemmiksi.
Alkukäyntien aikaan Jätkä tuntui hieman tavallista jännittyneemmältä. Siirtyessämme ravailemaan ori oli hiukan rentoutuneempi, mutta kulki silti toisinaan hieman varovaisesti. Sanna arveli tämän johtuvan ulkona pauhaavasta myrskystä ja käski minun ratsastaa mahdollisimman rauhassa ja tasaisesti jotta Jätkäkin rauhoittuisi.
Hyppäsimme tunnilla pientä rataa, ensin parin esteen sarjoissa ja myöhemmin kokonaisena ratana. Ensimmäisten hyppyjen aikana Jätkä oli innoissaan ja loikkasi esteiden yli hienolla ilmavaralla. Pysyin tasaisen hyppytyylin omaavan hevosen hypyissä hyvin mukana vaikka osa lähtikin vähän toivottua kauempaa. Välillä sain tehdä ylimääräisiä voltteja ja hidastuksia orin innostuessa turhankin paljon.
Esteet eivät olleet korkeimmasta päästä, mikä sopi minulle hyvin – hyppäämisestä kun oli ollut taukoa jo vähän pidempään satunnaisia kertoja lukuunottamatta. Tällä tunnilla meille ongelmaksi koitui maneesin keskelle pystytetty ristikko, jolle Jätkä aina monesta yrityksestä huolimatta kielsi. Sanna käski minun yrittää uudestaan, mutta aina juuri ennen hyppyä Jätkä joko väisti tai jäi esteen eteen kyttäämään. Muilla esteillä ongelma ei toistunut lainkaan.
Sanna kertoi minulle, ettei Jätkällä ole yleensä tapana kieltää, vaan hevosen käytökseen löytyisi varmasti jokin pätevä syy. Lähestymisissä ei ollut ilmennyt hänen mukaansa suuria ongelmia, eikä istuntani tai varusteetkaan voineet häiritä – muutenhan Jätkä ei olisi hypännyt muitakaan esteitä. Katseeni osui menosuunnassa sijaitsevaan maneesin ikkunaan. Ulkona raivoava myrsky sai pihakoivun oksan naputtamaan ikkunaa aavemaisesti. Voisiko vika olla tässä? Jätkä saattoi hyvinkin säikkyä puun hakkaavan oksan langettamia varjoja ja ääntä. Mainitsin tästä Sannalle ja tämä nyökkäsi mietteliäänä. Päätimme kokeilla ristikkoa toiseen suuntaan.
Ja kuinka ollakaan – suuntaa vaihdettuamme Jätkä hyppäsi jälleen omaan reippaaseen tapaansa ollenkaan kyttäilemättä. Hyppäsimme koko radan ongelmitta. Lopputunnista Sanna käski minun hypätä radan vielä toiseen suuntaan. Tällä kertaa Jätkä ei tuntunut muistavan säikkymistään lainkaan, vaan ylitti ristikonkin mallikkaasti. Taputin oria kaulalle kiitokseksi ja hiljensin vauhdin käyntiin.
Mulle itselle jäi tunnista mukava fiilis; oli mukava hypätä pitkästä aikaa. Lisäksi oli hienoa huomata, miten varmasti jokaiseen ongelmaan löytyy järkeenkäypä selitys kun vaan muistaa katsella ympärilleen ja käyttää päätä. Jätkän temppuilu ei pilannut fiiliksiä ollenkaan – eihän se hevosen vika voi olla jos sitä pelottaa.
Yksinkertaiset ja meille ihmisille päivänselvät asiat voivat toisinaan aiheuttaa hevosille suurempaakin suuria tunteita. Tämä on toki ymmärrettävää, ovathan hevoset saaliseläiminä tottuneet pakenemaan kaikkea mikä vaikutti hitusenkaan uhkaavalta. Toisaalta on kummallista, että Jätkä säikkyi ainoastaan sillä ainoalla esteellä, vaikka se varmasti huomasi naputtavan oksan aiemminkin. Hevosten ailahteluita saattaa välillä olla hankalaa selvittää järjellä, sillä herkkinä eläiminä ne peilaavat myös ratsastajan tunnetiloihin. Estetunti sujui osaltanne mainiosti, ja istuntasi oli mielestäni kehittynyt – vaikket minun tunneillani olekaan pitkään aikaan käynyt! Keskity seuraavalla tunnilla katseeseesi: katso hevosen korvien välistä myös kaarteissa. Suoritus hyväksytty, voit siirtyä seuraavaan tehtävään! -Sanna
|
|