|
Post by Sinte on Nov 25, 2013 15:51:19 GMT 2
Jossun toive myös toteutettu.
|
|
|
Post by Jossu on Nov 25, 2013 16:35:38 GMT 2
Juoksen tallille, sillä minulla on halu tietää leirihoitsuni. Kun tulen paikalle vain Iida ja Destiny ovat paikalla. No on Sannakin. - Moi Jossu odotellaan vielä hetki, että kaikki tulevat, Sanna sanoo. - Ok, sanon ja lähden viemään kamani. Kun tulen takaisin kaikki ovat paikalla. Leirihoitsukseni saan Myyn. Kun leirihoitsut on jaettu lähdemme pelaamaan ja leikkimään Sannan talolle. Sanna päättää, että pelaamme rikkinäistä puhelinta. Se on todella hauskaa ainakin omasta mielestäni. Minä keksin tämmöisen lauseen "Myy on minun leirihoitsu jee". Noin puolen tunnin jälkeen Sanna ilmoittaa, että on lounas.
Ruokapöydässä Sanna kertoo lounaan ja ratsastusryhmät. Itse olen B-ryhmässä. Lihapullat ja perunamuusi ovat todella hyvää, mutta suklaavanukas on vielä parempaa. Kun kaikki ovat syöneet A-ryhmä lähtee laittamaan hoitsujansa kuntoon. ´Meidän ryhmä menee putsaamaan varusteita. Aloitan putsaamalla Myyn satulan, joka on todella likainen. ´Suitsia emme ehdi pestä, koska hevoset pitää laittaa kuntoon.
Käyn hakemassa Myyn riimun ja lähden hakemaan tätä.
Aitauksella avaan portin ja nappaan Myyn mukaani lähden tallia kohti poni mukanani.
Tallissa vien Myyn karsinaan ja aloitan harjaamaan tammaa rivakasti. Kavioiden putsauksessa tulee kuitenkin pieniä ongelmia, joten siinä menee kuitenkin hieman enemmän aikaa. Käyn hakemassa varusteet. Satuloin Myyn nopeasti ja suitsijen paneminenkin sujuu ongelmitta. Pian Sanna tulee talliin ja sanoo, että tuokaa hevoset maneesiin. Otan ohjat Myyn kaulalta ja lähden taluttamaan tammaa maneesiin.
Maneesissa kiristän vyön ja nousen selkään. Säädän vielä jalustinhihnat. Painan pohkeet kiinni kevyesti Myyn kylkiin ja se lähtee kävelemään energisesti eteenpäin. Sanna joutuukin heti huomauttamaan minulle siitä, että Myyllä pitäisi olla rauhallisempi käynti. Aloitamme ottamaan pysäytyksiä Sannan edessä ja pysähdyksen jälkeen pitää nostaa ravi ja ravata loppuun pitkä sivu. Pysähdykset menevät minulta Myyltä hyvin. Ravissa taas päästelemme liian lujaa. Sanna joutuu edelleen huomauttamaan liian nopeasta menosta. Kun olemme tehneet pari kertaa tähän suuntaan vaihdamme suuntaa. Hetken päästä Myy alkaa rauhoittumaan ja pystyn keskittymään istuntaani enemmän. Lopulta Sanna pyytää meitä käyntiin ja kävelemme hetken pitkin ohjin. Ei kuitenkaan kauaa, sillä aloitamme ottamaan harjoitusravia ja aina vasemmalla pitkällä sivulla pitää nostaa laukka. Laukat sujuvat hyvin paria pukkia lukuunottamatta. Toisessa suunnassa Myy saa jonkun ihme kohtauksen ja lähtee laukkaamaan yhtä-äkkiä. En onneksi tipahda. Pian Myy rauhoittuu. Sanna päättää ettemme enää laukkaa. Aloitamme loppuravit. Onneksi ravissa ei tapahdu mitään. Loppukäynnit ovat melko rauhalliset. Kun Sanna sanoo, että kaartakaa keskelle ja laskeutukaa alas ratsailta teemme käskyn mukaan. Nostan vielä jalustimet ja lähden taluttamaan tammaa talliin.
Tallissa vien Myyn omaan karsinaansa ja riisun tältä varusteet. Suljen karsinanoven ja lähden laittamaan varusteita oikealle paikalleen. Kun istun Myyn karsinassa rapsuttelemassa tammaa Iida talliin. - Hei Jossu tule meillä on pelejä ja leikkejä talossa, Iida huikkaa. - Ok, sanon ja lähden Iidan perässä talliin.
Talolla ´Roope sanoo, että me ollaan pullonpyöritystä. Kun pullo osuu Roopen kohdalle hän saa mennä syömään lusikallisen tabascoa Sannan keittiöstä. Minä saan tehtäväksi koskemassa hevosen kakkaan. Hyi se oli ällöttävää, sanon sen jälkeen. - ILTAPALA! Sanna kailottaa. Kun kaikki ovat syöneet tytöt pääsevät saunaan ja minä olen tyttö. Pojat menevät vasta meidän jälkeen. Saunassa on todella kivaa ja aika menee liian nopeasti. Kun kaikki ovat syöneet pääsemme tekemään iltatallia. Haemme leirihoitsut sisälle ja annamme niille iltaruuat. Myyn lisäksi haen Ellan tarhasta ja ruokin sen. Iltatalli hoituu nopeasti kun kaikki tekevät ja pääsemme nukkumaan.
// Moi en tiennyt kummassa ryhmässä olen laitoin tarinassa itseni B-ryhmää toivottavasti ei haittaa// 15v€, hoitomerkintä ja kirjurimerkki, ole hyvä! -Sanna
|
|
|
Post by Jossu on Nov 25, 2013 16:37:22 GMT 2
Hei anteeksi kun laitoin tarinaan B:n. Koska en vielä silloin tiennyt olevani A:SSA. hUOMASIN RYHMÄT VASTA KIRJOITUKSEN JÄLKEEN
|
|
|
Post by Ayla on Nov 25, 2013 17:11:49 GMT 2
Ai kiva pääsin sittenkin mukaan!
|
|
|
Post by Destiny on Nov 28, 2013 3:58:37 GMT 2
~ Leirikaste ~
- Jotain lämmintä päälle ja ulos! Huudahti Sanna. - huoh, mähän sanoin että leirikaste on tänään. Sannalla on sellanen luovuus, että huhhuh! Mutisi Vilja.
Pihalla silmät sidottiin ja porukka jaettiin ryhmiinsä. Omassani oli Stefan, Jossu, loci ja Claudia. Kaikki oli sidottu käsistään yhteen riimunnaruilla. Ensin piti kontata esteiden ali. Sanna oli ollut mukava tarjotessaan meille mutakylvyt, sillä kenttä, etenkin esteiden kohdalla, oli mutavelliä. Oli vaikeaa kontata alta, sillä kaikkia nauratti. Seuraavana piti kertoa eri estetyyppien nimiä, jonka jälkeen hypätä kaikkien mainittujen estetyyppien yli. Kolmantena piti pysyä paikallaan, kun yhtäkkiä niskaan kaadettii vettä. Tämän jälkeen piti mennä kierimään puhtaaseen turpeeseen. Vihdoin leirikaste päättyi ja pääsimme suihkuun.
10v€, hoitomerkintä ja kirjurimerkki, ole hyvä! -Sanna
|
|
|
Post by Stefan on Nov 28, 2013 23:13:53 GMT 2
Hiljaisuus... tai miten sen nyt ottaa.
Pääni upposi tyynyyn kun vetäisin peiton ylitseni. Ihana lämpö. Rentouduin välittömästi, ja kuuntelin ympäröivää hiljaisuutta. Vain jonkun puhelimen valot välkkyivät huoneen kattoa vasten, mutta nekin sammuivat pian. Ajattelin tätä päivää. Estetuntia Crandilla, Sannan kinkkukiusausta ja leirikastetta, jossa olin onnistunut vetämään koko ryhmää perässäni ensimmäisessä tehtävässä. Sen jälkeen tytöt olivat olleet suihkussa varmasti yli puoli tuntia ja sen jälkeen vesikin oli ollut viileää. Crandi oli kuitenkin saanut mielialani kohoamaan hyytävän kylmällä yömaastolenkillä.
Ja nyt minä makasin tässä, pehmeän ja lämpöisen sängyn armoilla... tai hyvä on, se oli sohva, mutta harvinaisen mukava. Tyyny oli täytetty untuvalla, ja oli taivaallisen ihanan tuntuinen niskaani vasten. Katselin kattoa täysin levollisena ja tunsin, kuinka uni hitaasti lisäsi painoa silmäluomilleni ja painoi niitä kiinni varmasti mutta järkyttävän hitaasti. Käännyin katse selkänojaan päin ja vedin peiton korviin. Hyvää yötä, Stefan. Hyvää yötä, muut. Ja silloin kaikki pimeni, kun tuudituin rauhalliseen ja sikeään uneen.
- Herää, Stefan! joku kuiskasi korvani vierestä ja tökkäsi otsaani. - Vielä viis minuuttia, ynisin ärtyisenä ja käänsin pääni poispäin äänestä. Nyt tunsin jonkun ravistavan minua olkapäistä, ja iskin käsivarteni toista kohti. Hän väisti täpärästi, mutta ei luovuttanut. - Oikeasti, mä kuulin jotain tuolta ulkoa! ääni aneli, saatoin jopa erottaa jotakin pelontapaista vivahdetta toisen kasvoilla kun avasin silmäni väsyneesti. Loci... se oli taas keksinyt jotain.
Salaa hymähdin toiselle ja kohottauduin istumaan sohvalle tehden toiselle tilaa. Loci istui viereeni helpottuneemman oloisena ja nosti polvensa rintaansa vasten kiertäen käsivartensa jalkojen ympärille. - Kerro kaikki, kuiskasin. - Mä heräsin äsken, ja kuulin jotain tuolta ulkoa. Sitten mä näin ikkunasta kaksi valopilkkua, jotka leimusi. Niillä oli lyhdyt... ta-tai soihdut. En tunnistanut ääniä mutta toinen oli mies ja toinen oli jompikumpi, äänestä oli hankala päätellä, Loci vuodatti. - Ne varmasti katsoi meitä päin, tänne huoneen ikkunasta. Suljin heti noi verhot ja sitte hetken tutisin mun pedissä kunnes tulin tänne herättämään sut.
Nyökkäsin ja jostakin syystä minun oli uskottava tyttöä. Se kuulosti niin elävältä, että en voinut olla uskomatta. - Mennään tutkimaan, ehdotin Locille ja nautin sankarin roolistani. - Eii, Loci vinkui kauhuissaan ja näytti siltä kuin voisi hetkenä minä hyvänsä juosta karkuun tai hypätä syliini tai jotain... - Herätetään vähän apuvoimia. Ei ole mitään hätää kuules nyt, tyttöseni. Ei me tuonne mennä itseämme tappamaan, ja täällä huoneessa me ollaan viimeistään turvassa, lukkojen takana, lohdutin ja laskin käteni toisen olkapäälle. Hymyilin rohkaisevasti, ja näin kun Loci nielaisi ja sitten nyökkäsi.
Nousin raskaasti sängystäni ja kompuroin lähimmille pedeille. Vilja oli yhtä hereillä kuin päivälläkin ja tuntui nousevan heti ylös, mutta Ayla ja Claudia olivat vaativampia herättää. Lopulta hiippailimme kaikki vessaan ja joimme hanasta hieman vettä, jonka jälkeen astelimme hitaasti hiipien tohveleissamme rakennuksesta. Loin huolestuneen katseen takanani unenpöpperöisinä hiipparoiviin leideihin. Loci hyppi tiukasti kannoillani kädet täristen, ja mieleeni heräsi kysymys siitä, olivatko varjot olleet niinkin pelottavia. Claudia tassutteli haukotellen hänen perässään, ja Ayla asteli hänen rinnallaan ehkä jo hieman virkeämpänä. Vilja seurasi meitä tyynen näköisenä.
Talli kulmalle päästessämme hivuttauduimme seinää vasten ja hitaasti kurkistin tallinnovesta sisään. Joku jupisi hevosesta. Hevonen. Ruskea ja kaunis. Arvokas. Mercica Kenn, ne kuiskivat. Merli! Katsoin kulmat huolestuneesti kurtussa takanani seisovia tyttöjä, joiden kasvot olivat vääristyneet pelosta. Viljakin oli kuullut äänet ja oli nyt haudanhiljainen. Kuuntelin lisää, ja saatoin kuulla kuinka karsinan ovi avattiin. Mutta miten ne olivat päässeet talliin, olinhan seurannut vierestä Sannan lukitessa ovea, sitä en tiennyt. Kuullessani askelia tönäisin tyttöjä kohti pientä rinnettä, jossa olisi hyvä lymypaikka. Loci juoksi kuin aropupu, ja loput tytöt seurasivat perässä hieman hallitummin mutta kauhusta jäykkinä. Nostin maasta ruostuneen ämpärin, ja kun mies saapui ovelle...
... kolautin ämpärin tallin ovenpieleen ja sytytin valot hypähtäen heti hevosen eteen. Merli näytti pöpperöiseltä mutta hieman ihmeissään olevalta, kun yritin saada kiinni vihollisen jalasta. Hyppäsin raivoissani kohti mustaa hahmoa, joka heitti lyhtynsä pois. Lyhty pirstoutui ja sytytti maan palamaan. Maassa oli kuitenkin jäätä, lunta ja vähän loskaakin, joten en ottanut siitä turhaa stressiä, vaan vedin miehen päästä pipon. - Kristian?! huudahdin ihan kummallisella äänellä ja pälyilin epäuskoisesti ympärilleni. Mies pyyhkäisi mustan hiussuortuvan kasvoiltaan ja kertoi minulle koko pitkän tarinan. Hänet oli kutsuttu pelottelemalla meitä, sillä uskottiin ettei kukaan tunnistaisi häntä. Mutta heh, he olivat väärässä, sillä Kristian oli hyviä ystäviäni.
Vilja mönki ensimmäisenä suojasta, ja häntä seurasivat muut. Tuli oli sammunut jo aikoja sitten, joten en voinut muuta kuin kiittää Kristiania meidän säikäyttämisestämme ja antaa ystäväni lähteä. Toinen miehistä oli Sebastian, mutten nähnyt häntä missään vaiheessa. Kristian vain kertoi jälkeenpäin. Kun arvoitus oli ratkaistu, talutin väsyneet tytöt tupaan ja melkeinpä peittelin heidät. Sen jälkeen vetäydyin sohvaani ja kun en saanut unta, ajattelin sitä miesten tavallista. Naisia.
Loci oli melko samanikäinen kuin minä, ja täytyy sanoa että hän on minulle läheisin Metsälammen tytöistä. Olen kyydinnyt hänet pari kertaa ja melkeinpä riidellytkin jo kerran, mutta se johtui omasta typeryydestäni. Minulla ja Aylalla oli ollut hauskaa Arttua etsiessä, ja Ayla oli totta kai nätti. Ja hieno persoona. Vilja taas oli eniten makuuni Metsiksen tytöistä, hän oli minusta kaunis ja todella mukava. En ollut erityisesti tutustunut häneen vielä, mutta hän vaikutti ihan mahtavalta persoonalta. Ja itseasiassa hyvä ulkonäkö ei ole ikinä miehelle esteenä. Nukahdin juuri kun olin lopettanut ajattelun.
Viimeinen asia mitä mietin ennenkin nukahdin, oli että toivottavasti kukaan ei saa tietää ajatuksistani. Enkä minä nyt virallisesti kehenkään ollut ihastunut. En, viihdyinpähän vaan naisten kanssa. Mutta kuka tietää, entä jos joku oikeasti kuuli mitä ajattelin? Entä jos en tiennytkään kaikkea? Entä jos joku olisi lukenut ajatuksiani paperilta juuri sillä hetkellä?
22v€, hoitomerkintä ja kirjurimerkki, ole hyvä! -Sanna
|
|
|
Post by Roope K. on Dec 21, 2013 10:58:44 GMT 2
Leikkitunnilta... Pahoitteluni hieman hätäisesti piirretty kuva mutta kun pää on laho kuin kelopuu niin eihän sitä edes muistanu että tänne piti jotain piirtää
|
|